Learning Together III - Hyvän jutun juurilla Kabulissa

Naistoimittajien Afganistanin koulutushankkeen toisen vuoden viimeinen koulutusjakso pidettiin lokakuussa Kabulissa. Kahden viikon kurssilla oli mukana kaksikymmentä aktiivista ja innokasta naistoimittajaa eri kabulilaisista lehdistä ja televisioasemilta.

Kurssijakson avajaisia vietettiin suomalaisittain poikkeuksellisen juhlavasti, sillä Kabulin suurlähettiläs Pauli Järvenpää tuli paikalle. Hän kiinnosti afganistanilaisia naistoimittajia puheenvuoronsa jälkeen niin paljon, että ohjelmaan piti raivata tilaa erilliselle pressikonferenssille, jossa suurlähettiläs vastasi toista tuntia kysymyksiin. Toimittajien tietämys Suomesta ja Suomen roolista Afganistanin sotilas- ja siviilikriisinhallinnassa kasvoi kohisten.

Valtaosa kurssilaisista oli vanhoja tuttuja, mikä teki yhdessä oppimisesta helpompaa ja nopeampaa; tiesimme ja tunsimme toisemme ja saatoimme mennä monesti hyvinkin suoraan asioiden ytimeen.Kurssin yleisteemana oli tällä kertaa hyvän jutun tekeminen. Aihetta käsiteltiin erilaisten juttutyyppien valossa konkreettisin esimerkein. Henkilöhaastattelu, reportaasi, asiantuntijatekstin muokkaaminen, uutinen ja ideointi keskusteluttivat kurssilaisia.

Myös internetin toiminnan periaatteiden avaaminen oli monelle oppilaalle tärkeää ja kiinnostuneille luotiin myös omat sähköpostitilit. Valitettavan harvalla on vielä mahdollisuus jatkuvaan netin käyttöön. Kurssilaiset toivat tunneille runsaasti omia julkaistuja artikkeleitaan ja olivat näistä darin- ja englanninkielisistä jutuistaan selvästi ylpeitä. Sikäli kun aika ja tulkkaus riittivät, pyrimme antamaan jutuista myös palautetta.
Myös kuvajournalismin opiskelua ja käytännön harjoittelua jatkettiin. Kurssilaisten toivomuksesta jokainen päivä aloitettiin lyhyellä englanninkielen oppihetkellä.

Kurssin aikana vierailimme valtiovarainministeriössä apulaisministeri Humayan Hamizadan luona. Hän taktikoi ajankäytön nerokkaasti; yli puolet lehdistötilaisuuteen varatusta ajasta ministeri luennoi lennokkaasti naisten aseman parantumisesta ja arvosteli uusien televisiokanavien tapaa käsitellä talousuutisia miten sattuu. Ministeri väitti television välittävän huhuja ja vääriä tietoja faktojen sijaan.
Naistoimittajien päästyä vihdoin ääneen kysymään monenlaisia ajankohtaisia kysymyksiä, ministeri heittäytyi hankalaksi ja syytti toimittajia, että he käyttäytyvät kuten oppilaat koulussa ja kyselevät opettajalta vaikka kaikki tieto on kirjoissa. Samoin kaikki vastaukset maan taloudesta ovat kuulemma ministeriön raporteista ja strategioista luettavissa.

Tutustuimme koko joukko myös kansainvälisen Marie Stopes-järjestön äitiysklinikkatoimintaan. Suomi on järjestön ainoa ulkopuolinen rahoittaja ja rahallinen tukemme järjestön työlle vuosina 2009-2011 on 1,2 miljoonaa euroa. Järjestöllä on Kabulissa neljä klinikkaa ja yksi liikkuva bussiklinikka. Näillä käy päivittäin 100-150 raskaana olevaa tai synnyttänyttä naista. Järjestö antaa myös perhesuunnitteluneuvoja, esimerkiksi kehottaa pitämään parin vuoden taukoa raskauksien välillä. Usein ehkäisystä päättää anoppi, joten naisten valistaminen on tärkeää. Naisten eliniän odote Afganistanissa on vain 44 vuotta. Sinä aikana nainen synnyttää seitsemän-kahdeksan lasta.
- Valtaosa naisista, arviolta 75 prosenttia, on kaiken synnytysavun ulkopuolella, kertoi terveysministeri Suraya Dalil.
- Afganistanissa kuolee nainen synnytykseen joka 30. minuutti. Sillä on valtavat yhteiskunnalliset seuraukset, inhimillisen kärsimyksen ohella, hän sanoo. Maailman pankin rahoittama kätilökoulutus on tuottanut maahan 2500 uutta kätilöä, heitä tarvittaisiin ministerin mielestä ainakin 6000.

Käynti Ihmisoikeuskomissiossa ja naisten asioista vastaavan Soraya Sobhrangin tapaaminen antoi masentavan kuvan naisiin kohdistuvan väkivallan määrästä. Huolimatta siitä, että maa on hyväksynyt ehdoitta YK:n naisten kaikkinaisen syrjinnän kieltävän CEDAW-sopimuksen ja pari kuukautta sitten vielä lain naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä, naisia pahoinpidellään, raiskataan, silvotaan ja hakataan edelleen. Väkivaltaa harjoittavat usein läheisimmät, äidit, isät, anopit, veljet, enot ja sedät mutta myös opettajat, poliisit, kuljettajat ja jopa lääkärit. Turvassa tytöt ja naiset eivät ole missään, väkivaltaa tehdään kodeissa, kouluissa, kursseilla, busseissa ja työpaikoilla.
- Lait eivät suojaa naisia ja he tietävät sen. Naisten polttoitsemurhien määrät kasvavat, Sobhrang totesi. Toisaalta hän oli myös optimistinen ja kertoi naisten äänen voimistuvan koko ajan. Hän toivoi erityisesti median puhuvan näistä asioista ja ainakin paikalla olleille journalisteille viesti näytti menevän tehokkaasti perille.

Afganistanin syyskuisten parlamenttivaalien jälkeistä eduskuntaa ei vielä ole saatu koottua, koska äänten laskemiseen ja mahdollisten vilppien selvittämiseen menee aikaan. Siksi emme tällä kertaa päässeet parlamenttiin, mutta kansanedustajakandidaatti Robina Jalali otti meidät vastaan omassa toimistossaan. Joka näytti lähinnä eduskunnan puhemiehen toimistolta mahtavine nahkasohvaryhmineen ja lasipöytineen.
Robina Jalali on varma, että hän on uusi kansanedustaja. Hän suorastaan uhkui itsevarmuutta leopardinkankaisessa, modernissa asussaan ja korkeissa piikkikoroissaan. Vaikka hänellä olikin huivi päässä, meidän afgaaninaistoimittajia hänen ulkoasunsa ja varsinkin meikkinsä tuntuivat ärsyttävän.
Kysymykset koskivatkin alkuun vain hänen ulkonäköään. Pohdimme luokassa jälkeenpäin yhdessä olisivatko he hyökänneet samalla tavalla miesehdokkaan ulkonäön kimppuun. Naiset vakuuttivat, että olisivat. Pienenä tyttönä Robina Jalali teki urheilun historiaa ja juoksi ensimmäisenä Afganistanin olympiaedustajana kilpaa 100 metriä, ensin Ateenassa vuonna 2004 ja sitten Pekingissä 2008. Ateenassa hän jäin toiseksi viimeiseksi ja Pekingissä viimeiseksi.
- Olen tottunut toimimaan miesten kanssa ja siihen, että minua uhkaillaan. Siksi en pelkää enää mitään, hän vakuutti.
Jalali on poliittisista puolueista riippumaton ehdokas, jonka asialistalla ovat nuorten ja naisten aseman edistäminen.

Kurssipalautteessa toivottiin lisää kameroita kaikille ja käytettyjen aineistojen saamista myös darinkielisinä paperiversioina. Erityisesti internetin opetus ja englanninkielen harjoittelu oli koettu tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Kymmenen päivän kurssijaksoa ei pidetty liian pitkänä. Monen mielestä tämä kurssi oli paras kaikista tähänastisista. Seuraavalle kurssille toivottiin opetusta mm. otsikoinnista, ingressien teosta sanomalehdissä ja televiso-ohjelmien suunnittelusta. Myös lisää englanninkieltä ja internetin mahdollisuuksien avaamista kaivataan.

Kouluttajina Kabulissa olivat tällä kertaa Anne Hyvönen, Kirsi Mattila, Meri Eskola ja Eeva Koskinen. Kurssille kouluttajana osallistui myös UM:n toimittaja-apurahalla matkustanut Jaana Puustell.