Astronautti Stubb, planeetta EU – oikea professoriko?

15.2.2010 Aija-Leena Luukkanen, Luxemburgissa asuva vapaatoimittaja

"Nyt kaipaan rauhallista perheviikonloppua", kertoo Alexander Stubb minulle perjantai-illan päätteeksi - nettipäiväkirjassaan.

Hymyilen naisenhymyä päätteeni ääressä ja ajattelen, että olkoon menneeksi, olet sen ansainnut. Äitinä olen erityisen tyytyväinen siitä, että Stubb on hoitanut Oliver-poikansa nuhan asianmukaisesti valvoen ja vaimo on saanut olla rauhallisin mielin työmatkalla Saksassa.

Toimittajana noteeraan sen, että Stubb on jaksanut höösätä koko viikon mukanaan kulkenutta toimittajaa itsekin stimuloituneena ja pinkaista vielä Strasbourgin täysistuntoviikon jälkeen Suomeen maakuntamatkalle ihastelemaan suomalaisten lukioikäisten EU-osaamista! Hyrisen tätimäistä tyytyväisyyttä. Presidenttiainesta, vaikkei hän presidentiksi haluakaan - ainakaan vielä. Entäpä kokoomuksen ensimmäiseksi komissaariksi, kuka tietää?

Katkaisen virtuaaliyhteyden ja hylkään EU:n viikonlopuksi. Nettipäiväkirjan perusteella olen luonut mielikuvan Stubbista yltiöpositiivisena EU-avaruussukkulana, jolle unioniin liittyvät asiat ovat suorastaan "sikamakeita" - loputon innostumisen lähde. Poikamaisen EU-pomppimisen täydentää Stubbin vankka substanssiosaaminen.

Viikkojen aikana Stubbin EU-planeetat vaihtuvat - Bryssel, Strasbourg, Jyväskylä, Helsinki - ja joka paikassa hän levittää EU:n ilosanomaa. Stubb on niin innostunut EU:sta, että viikon virtuaaliyhteyden jälkeen olen itsekin poikkeuksellisen innostunut työstäni. EU nimittäin osaa joskus mättää oikein kovastikin - ainakin toimittajia.

Kunnes onnistun yllättämään itse astronautin maanantaiaamuisesta Brysselistä. Tuntuu kuin Stubb pimahtaisi heti maanantaiaamun alkajaisiksi! En ole nähnyt hänestä kuin hymyileviä valokuvia enkä ole valmistautunut tuskaiseen ylimalkaisuuteen puhelimessa. Stubb on niin kiireinen, ettei ehdi luikauttaa edes avustajansa kännykkänumeroa huuliltaan, vaan ähkii puhelimeen liian yksinkertaisia komentojaan ... nettiin vaan... kuule, mä en hallinnoi mun kalenteria ollenkaan...parempi emailitse....".

"Älä nyt pirulauta pilaa mun työpäivääni, ärsyynnyn ja olen pettynyt, koska olin päättänyt saada käsiini Brysselistä perheensä kautta levänneen miehen! Ainakin ajanhallinta näyttää tuottavan suuria vaikeuksi. Virtuaalimielikuvat romukoppaan. Tuskailen luurin jatkeena lusivan mieheni korvaamattomaan korvaan.
Stubb onkin ihminen! Ja että tärkeileekö se luurin päässä? Killitän silmät suikeina Stubbin ansioluetteloa ja huomaan, että edustaja on kaksi vuotta nuorempikin kuin minä! Poika.

Mielenkiintoni toimittajana kasvaa. AIMA päättää tehdä jutun hänestä ja lähden selvittämään kuinka innokkaasti Alexander Stubb hoitaa professuuriaan Brüggessa sijaitsevassa erittäin arvostetussa College of Europe -opinahjossa. Ottaako hän homman tosissaan? Onko hänellä opettajan ja kasvattajan sielu, joka pääsee oikeuksiinsa nimenomaan monikulttuurisessa ympäristössä? Entä millainen hän on itse uuden oppijana ja EU-kielen hallitsijana? Kuinka keskeneräiseksi hän uskaltautuu tunnustautua uuden oppijana? Olisi kiva kuulla kuinka haastavaa EU:n terminologiaekspertille on ollut oppia puhumaan EU:sta kansalaisen suulla?

Jo Stubbin yksityiselämä osoittaa, että hänelle eri kulttuurien hallinta on luontaista. Suomalais-brittiläinen pariskunta asuu ranskalais-flaamilaisessa Brysselissä ja kasvattaa lapsiaan nelikielisyyteen. Isä puhuu lapsilleen ruotsia, äiti englantia, opettajat ranskaa ja au pair suomea.

Viisi vuotta vanha kolumnini saa minut hymyilemään. Oliverilla on ollut monta nuhaa sen jälkeen enkä tiedä niistä enää yhtään mitään. Stubb pogoilee kansainvälisen politiikan näyttämöllä entistäkin laveammin, hymyilee edelleen amerikkalaispoliitikon ammattitaidolla, mutta perhettään hän osaa jo suojella, myös uudelta medialta. Edes Anna Perho ei ole päässyt Stubbeille kylään. Maailma, media ja Alexander Stubb pimittävät tietoja. Sitä kutsutaan uuden median hallinnaksi.

Odotan ensi viikkoa. Naistoimittajat ry kokoustaa ulkoministeriössä ja Stubb hulmuaa paikalle ulkoministerinä. Olen jo kaivanut vanhan haastattelurunkoni esiin ja meinaan toistaa kaksi kysymystä vuodelta 2005. Millaisia ovat tulevat ammatilliset kasvun paikkasi? Millainen olet maanantai-aamun kangistamana?

Kirjoitan tulevasta tapaamisesta jälleen muistiinpanot. Ja palaan niihin viiden vuoden päästä. Poliittisen henkilöliturgian mannekiinina Stubb toimii aikakauden tulkkina selkeämmin kuin monet muut EU-poliitikot. A bientôt.