Vastoinkäymiset karaisevat

22.2.2010 Anni Lintula, Demin toimitussihteeri

Kirjoitin kollegani Meri Valkaman kanssa hiljattain kirjan, Nuoren toimittajan eloonjäämisoppaan. Kirja sai pääosin myönteisen vastaanoton: "Olisipa tällainen kirja ollut jo silloin, kun itse tulin alalle!" "Tästähän on hyötyä vanhallekin journalistille", konkaritoimittajat ovat kommentoineet. Toisenlaisiakin kommentteja on kuultu. Muuankin toimittaja kyseli aidosti hämmentyneenä: "Mikäs sitä nuorta toimittajaa sitten uhkaa?" No, itse asiassa aika monikin asia, joista tässä esiteltäköön kolmen kärki:

1. Ilmainen työharjoittelu
Kiitos viestinnän liikakoulutuksen, alan oppilaitokset pursuavat innokkaita toimittajaopiskelijoita, jotka ovat valmiita - tai pakotettuja - työskentelemään tuntitolkulla palkatta. Varsinkin ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu pakollinen, yleensä noin viisi kuukautta kestävä työharjoittelu.
Journalistiliitto, ja toki myös alan oppilaitokset, suosittelevat, että harjoittelijoille maksettaisiin palkkaa. Ikävä kyllä palkallinen harjoittelu jää kuitenkin useimmille haaveeksi: harjoittelupaikoista on kilpailu, ja siinä kilvassa voittajia ovat yleensä ne, jotka ovat valmiina harjoittelemaan ilmaiseksi.
Saksalainen toimittajakollegani tiesi kertoa, että Saksassa nuoria viestintäalan ammattilaisia kutsutaan harjoittelijasukupolveksi. Nämä jo opiskelunsa päättäneet nuoret ammattilaiset tekevät uransa ensimmäiset vuodet ilmaista työtä. Olisiko vastaavanlainen tilanne mahdollinen myös Suomessa? Luultavasti.

2. Palautteen puute
Toimituksissa on usein kiire, eikä työharjoittelijaa tai aloittelevaa toimittajaa ehditä välttämättä opastaa. Erityisesti kannustavaa palautetta - siis sitä, jota nuori toimittaja eniten kaipaisi - saa usein liian vähän. Eräässäkin suuressa suomalaisessa sanomalehdessä nuoret toimittajat ovat perustaneet keskenään palautepiirin: palautetta jutuista annetaan työpäivän jälkeen, koska pomoilla ei ole innostusta tai aikaa moiseen.

3. Työnantajan markkinat
Toimittajien liikakoulutus on johtanut epäterveeseen kilpailutilanteeseen ja työnantajan markkinoihin. Vapaat toimittajat joutuvat myymään juttujaan pilkkahintaan, ja monet nuoret toimittajat roikkuvat epämääräisissä työsuhteissa. Kirjaa tehdessä selvisi muun muassa, että määräaikaisen työsuhteen peruste voi olla kuolleen työntekijän sijaistaminen tai että freelancerille saatetaan tarjota palkaksi jallu-pulloa.

Nuoren toimittajan kohtaamissa vaikeuksissa on onneksi hitunen hyvääkin: Vastoinkäymiset karaisevat. Ne vahvistavat kritiikin- ja paineensietokykyä, jotka ovat toimittajalle tärkeitä ominaisuuksia. Työssään toimittaja kohtaa jatkuvasti arvostelua, joko kollegoiden, haastateltavien tai yleisön taholta. Vaikeudet pakottavat yrittämään enemmän, kehittymään entistä paremmaksi toimittajaksi. Ehkäpä juuri siksi nuori toimittajasukupolvi on täynnä intohimoisesti työhön suhtautuvia journalisteja, jotka raportoivat maanjäristyksen runtelemasta Haitista ja pöyhivät vaalirahasotkuja - tavoitteenaan tehdä maailmasta entistä parempi paikka.