Ollaanhan suvaitsevaisia ja suvaitaan olevaisia

8.2.2010 Piia Pousi, Naistoimittajat ry:n sihteeri

Onko yhtä ja oikeaa tapaa olla nainen, äiti, ystävä tai puoliso? Monet meistä vastaavat tähän kieltävästi, mutta silti törmään jatkuvasti yksioikoiseen asenteeseen, jossa meille tarjotaan vain sitä yhtä ja oikeaa tapaa olla näistä jotain tai näitä kaikkia. Kun päälle vielä liimataan suvaitsemattomuus, alkaa hapan paketti olla kasassa.

Lapsuudenystäväni asuu ulkomailla ja ilahduttaa minua viikoittain kertomalla kuulumisiaan avoimessa blogissaan. Ystäväni, joka on kaunis ja lämmin ihminen, synnytti toisen lapsensa kaksi viikkoa sitten. Muutama päivä synnytyksen jälkeen jaksoi hän jo päivittää blogiaan ja kertoa onnestaan kahden pienen lapsen äitinä. Kaksivuotias esikoinen, joka muuten on ylpeä isoveli, käy päiväkodissa kahdesti viikossa. Kuopus on suloinen tyttö, joka nukkuu hyvin yöt ja on tähän mennessä ollut rauhallinen lapsi. Perheen arkea helpottaa myös lasten isä, joka pystyy työskentelemään etänä ja osallistuu näin täysipainoisesti perheen arjen pyörittämiseen. Äidillä on siis aikaa myös omalle hyvinvoinnilleen.

Missä sitten meni vikaan? Ystäväni blogin palautelaatikko täyttyi anonyymien naisten kritiikistä häntä kohtaan äitinä. Hänen tapaansa kasvattaa lapsiaan arvosteltiin lujin sanoin. Keskustelua käytiin ilkeämielisesti siitä, kuinka kaksivuotias lapsi on vielä liian nuori menemään päiväkotiin ja miksi se lapsi ylipäätään viedään päiväkotiin, jos äiti on äitiyslomalla ja isäkin tekee töitä kotona. "Helppohan sitä on olla onnellinen ja edustavan näköinen pienten lasten äiti, kun kerran on mies, joka huolehtii yhtä lailla arjesta ja esikoinen, joka käy päiväkodissa. "

Tuollaiset keskustelut ovat totta kai täysin toisarvoisia, jopa kateellista panettelua, mutta kritiikki satutti ystävääni. Yrittäähän hän tehdä parhaansa niin äitinä, naisena, puolisona kuin ystävänäkin. Mistä nämä asenteet sitten kumpuavat? Mikä meidät saa arvostelemaan jatkuvasti toisiamme ja toistemme tapaa elää? Vaikka suvaitsemattomuus on yleisesti hyvien tapojen vastaista, joudutaan suvaitsevaisuudesta yhä edelleen tekemään mainoskampanjoita ja kuuluisat laulajatähdet täyttävät stadioneita sen puolesta. Ja silti emme saa poistettua tätä meihin pesiytynyttä suvaitsemattomuutta, jonka yksi surullisempia ilmentymiä on varmasti koulukiusaaminen. Joulukuussa Viikissä hakattiin koulutyttö kahdesti ja tekijöinä olivat toiset tytöt. Teon motiivina oli kateus ja uhrin rikoksena oli, että hänellä on sekä ulkonäköä että rahaa. Kateusko se sitten ajaa meidät suvaitsemattomiksi?

Naistoimittajat ry:n jäseniä on nyt noin kaksisataa. Siihen mahtuu kirjava joukko akkoja; erinäköisiä, kokoisia ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Ja yhtä paljon kuin on akkoja, on myös tapoja olla nainen, äiti, ystävä ja puoliso. Älä koskaan tuomitse toista, ennen kuin olet kulkenut kaksi kuuta hänen mokkasiineissaan, sanovat intiaanit. Uutena sihteerinä haluaisinkin haastaa meidät kaikki tarkastelemaan omia asenteitamme toisiamme kohtaan. Ottamaan vastuuta siitä, että emme arvostele toisiamme, ennen kuin ne toisen mokkasiinit tuntuvat jaloissa omilta mokkasiineilta. Olemaan suvaitsevaisia sekä toisiamme että itseämme kohtaan!

P.S. Julkaisemme tällä palstalla viikoittain mediaan ja naisiin liittyviä ajankohtaisia kirjoituksia. Jos haluat ottaa kantaa, lähetä kirjoituksesi: eeva.koskinen@naistoimittajat.fi